Kauan eläköön virikkeellinen vanhuus

Elämme entistä pidempään. Eläköitymisen ja kuoleman välille mahtuu useita vuosikymmeniä. Vanhuuteen liitetään usein raihnaisuus ja avun tarve. Todellisuudessa meillä on valtava määrä ikääntyviä ihmisiä, jotka kykenevät toimimaan itsenäisesti tai hieman avustettuina ja joiden kohdalla laitoshoito lisäisi laitostumista.

Tapasin pääsiäisen aikana ihanan rouvan, joka asuu omassa kodissaan. Osa omaisista on sitä mieltä, että hänen olisi jo aika siirtyä palvelutaloon. Ikää hänellä on 92- vuotta ja liikkuminen onnistuu rollaattorin avulla. Päiväohjelmaan kuuluu television katsomista, jonka lomassa istumisen vastapainoksi tehdä tuolijumppaa.  Avustajan saattelemana kodista voi mennä ulos ja takapihalla voi kesällä istuskella. Mieli ja ajatus on terävä, poika pitää aivojumpasta huolta. Ruoka tulee palveluna ja ajoittain poika järjestää äidilleen yhteisiä ruoanvalmistushetkiä kuntouttavana toimintana. Kotihoito käy katsomassa ja avustamassa rouvaa päivittäisissä toimissa. Omaan saunaan pääsee halutessaan kylpemään. Tulisiko rouva siirtää palvelutaloon?

Päätöksenteossa ja toteutuksessa vaaditaan ammattitaitoa. Yhteiskunnassamme on valtava tarve parantaa ja suojella kaikkea. Ajattelemme palvelutalojen ja senioriasuntojen olevan paikkoja, missä vanhukset ovat turvassa. Näkemyksemme on oikea ja todellinen, ja samaan aikaan siihen liittyy kuvitteellinen harha. Kaatuminen ja sängystä putoaminen on mahdollista sekä kotona että palvelutalossa. Lattialta löytyminen ja avun saaminen voi toki kotona kestää kauemmin. Vastapainona on oma elinympäristö, joka tuo osalle suurta turvaa, merkityksellisyyttä ja virikkeitä.

Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen mukaan toimintakyvyn ylläpito, sairauksien ennaltaehkäiseminen ja varhainen hoito ehkäisevät palvelutarpeen ja kustannusten kasvua. Digitaalinen ja kasvokkain tapahtuva palveluneuvonta, palvelutarpeen arviointi ja palvelujen saatavuus ovat iäkkäille ensiarvoisen tärkeitä ja niiden saatavuuteen tulee erityisesti kiinnittää huomiota. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan myös etsivää vanhustyötä ja aktiivista avun tarjoamista. Kunnan tulee tehdä yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa monimuotoista työtä, missä yksilöä tukevat ja mielekkäät palvelut, ryhmät ja tuen muodot saadaan kaikkien tietoon ja ulottuville.

Mirva Grann
Uudenmaan Kokoomusnaisten varapuheenjohtaja
Espoon Kokoomuksen kuntavaaliehdokas